Tutustu Jonsuun - Hurttapirin yrittäjään

​Moikka!

​

Mä oon Hurttapirtin Jonsu, tällainen aurinkoinen naurunaama. Koska oman lemmikin jättäminen vieraalle hoitoon on aina jännittävää, kerron mielelläni miten minusta tuli Hurttapirtin Jonsu ja millaisen tyypin hoiviin mahdollisesti rakkaanne luotatte.

Olen taipuvainen innostumaan äkkiä, joten en oikein koskaan ole tarkasti tiennyt mikä minusta tulee "isona". Kiinnostus eläimiin on aina kuitenkin pysynyt, joten muutaman mutkan jälkeen lähdin aikanaan opiskelemaan eläintenhoitoalaa. Opintojen aikana pohdin, että eläinalan opetustyöt olisivat mielekkäitä ja yrittäjyyskurssilla suunnittelin omaa koirahoitolaa.

​

Alkuperäisen koirahoitolasuunnitelman ja Hurttapirtin välissä on noin 15 vuotta elämää - muun muassa yksi Suomen Tullille peruskoulutettu huumekoira Eevi, eläintenkouluttajaksi ja klinikkaeläinhoitajaksi valmistuminen, useita vuosia klinikkaeläinhoitajana työskentelyä, Ylöjärvelle nykyiseen kotiimme muutto, yrittäjyyden ja tiiminjohtamisen tradenomiksi valmistuminen, pari lasta ja muutama vuosi opettajana toimimista klinikkaeläinhoitajien ja lukion yrittäjyyslinjalaisten valmentajana. Niin se ympyrä sulkeutuu, kun opetustehtävien jälkeen nyt olen avaamassa omaa koirahoitolaa! 

Se miksi 15 vuotta vanha unelmani omasta hoitolasta konkretisoituu vasta nyt, on monen tekijän summa. Hurttapirtin syntyyn ovat vaikuttaneet halu tuottaa koiralähtöistä hoitopalvelua, oman osaamiseni hyödyntäminen, sopivat tilukset, oikea elämäntilanne ja perheemme maanläheinen elämäntapa. Eläintenkouluttajan oppien ja klinikkaeläinhoitajana työskentelyn myötä minulla on vahva ammattiosaaminen koirien kanssa toimimiseen.

Ensimmäisen äitiysloman ja lasten myötä havahduin siihen, miten suuri merkitys mahdollisuudella vaikuttaa omaan elämänrytmiin ja elämäntapaan on. Luonnon äärellä ilman minuuttiaikataulua yrittäjäperheenä eläminen on antanut meille valtavan paljon. Samaa rauhaa ja mukavaa yhdessäoloa haluan tarjota myös meillä vieraileville hoitolaisille. Eihän se ole loma eikä mikään, jos niin omistaja kuin koiransakin ovat huolesta ymmyrkäisenä, että miten hoidossa pärjätään, milloin taas viereisessä häkissä elämöidään tai asukas vaihtuu.

Edesmennyt koiramme Maisa oli tämän kulmakunnan kuningatar, joka ei olisi suvainnut vieraiden koirien astumista hänen reviirilleen (eli  5 km säteelle kodistamme) sitten ollenkaan. Maisan lähdettyä autuaille metsämaille koiraniitty oli kovin hiljainen. Whippetimme Tellu kulki perheemme mukana varjon lailla, joten nyt jo edesmenneellä Tellullakaan ei ollut käyttöä aidatulle koiraniitylle. Näin aika, paikka ja elämäntilanne kohtasivat toisensa, ja syntyi Hurttapirtti.

Aurinkoisin mielin ja sydän kiitollisena toivon pääseväni kohtaamaan ja hoitamaan monen monta koirapersoonaa Hurttapirtissä!

​

16.5.2025